VOT- Eli verkko opinnot opettajan työssä.

Nyt sitten on ensimmäinen opintojakso uusine ideoineen ja oivalluksineen takana. Olen aina ollut kiinnostunut tekniikan mukanaan tuomista muutoksista opettajatyössä. Verkko ja erilaiset välineet kuten Tabletit, älypuhelimet yms. tuovat mahtavasti uutta ulottuvuutta opettajuuteen.

Ala-asteella miellä oli opettaja, siis jo 90-luvun alussa, joka opetti paljon tietotekniikan silloisia mahdollisuuksia hyödyntäen. Meitä pieniä oppilaita. Opettajamme teki itse tietokoneohjelmia ja saimme itse kuvat videoita, sekä valokuvia. Siihen aikaan teetimme kuvat itse paperille ja videot editoimme hienosti ohjelmilla. Silloin jo 11-12vuotiaana sain kipinän tähän asiaan. Nykyisin työssäni rajallisten mahdollisuuksien vuoksi olen painanut tämän kipinän aivojen pohjalle. Tämä opintokokonaisuus on saanut minussa heräämään sen liekin uudestaan.

Luonteeltani olen kekseliäs ja luova. Joten uusia ideoita siitä miten verkkoa ja muita välineitä voi hyödyntää on hurja. Nyt vain pitää vielä hetki jaksaa opiskella ennen kun palaan takaisin työhöni soveltaman ideoita. Maahanmuuttajien kanssa ehdottomasti videoinnit ja kuvat tulevat osaksi arkipäivää. Sanoille ja asioille pitää saada taustaa.

Tärkeää minulle opintokokonaisuudessa oli ehdottomasti päivittää tietoa tekijänoikeus asioissa. Onneksi ryhmämme oli kiinnostunut asiasta. Nyt minulla on hyvän dialogin vuoksi paljon enemmän tietoa asiasta. Helpottavaa oli ehdottomasti nähdä ja saada vertaistukea ymmärryksen puutteelle asian suhteen. Tekijänoikeus viidakko on minusta tässäkin tapauksessa oikea termi, mutta viidakon läpi pääsee kun on kompassi, tukea, apua ja kunnon viidakko veitsi.

Löysin netistä artikkelin jossa tutkittiin nuorten vapaa-ajan tietoteknologian käyttötottumuksia, tällä tarkoitettiin kaikkea internetin ja sähköisten palvelujen sisältämää materiaalia. Artikkelissa analysoitava kyselyaineisto oli kerätty osana Turun yliopiston Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen ReadIT-tutkimusta verkkotekstien lukemisesta (ks. Kivinen & Kaarakainen 2012) keväällä 2012 kolmen varsinaissuomalaisen kaupungin yhdeksästä yläkoulusta. Tässä tutkimuksessa selvisi miten nuoret arvioivat itsensä erittäin aktiivisiksi tietoteknologian ja internetin käyttäjiksi; lähes kaikki (97 %) ilmoittavat käyttävänsä tietoteknologiaa (tietokoneita, tablettitietokoneita, älypuhelimia tai vastaavia laitteita) päivittäin, kaksi kolmasosaa vähintään kaksi tuntia päivässä ja kolmannes yli kolme tuntia. (Kaarakainen, Kivinen, Tervahartia.) Nuoret ovat siis yhä enimmissä määrin aktiivisia internetin ja sähköisten palvelujen käyttäjiä. Meidän opettajien on jollain aktiivisella tavalla otettava nämä asiat opetukseen mukaan. Emmehän ole enää vuosiin opettanut viljan keruuta talikolla, koska on olemassa viljan puimuri. Yhtä yksinkertaisesta muutoksesta, mutta kokonaisvaltaisemmasta muutoksesta tässä vain on kyse.

 

Yhteiskuntamme digitalisoituu sillä vauhdilla että perässä pysyäksemme ja hyvänä opettajana oleminen vaatii jatkuvaa uudistumista. Uusien ideoiden tarkkailua ja aktiivista seurantaa.   

Lähteet:

Kaarakainen, Meri-Tuulia; Kivinen, Osmo & Tervahartiala, Katja. Kouluikäistentietoteknologian vapaa-ajan käyttö. Nuorisotutkimus-lehti 2/2013.