Kulttuurien kohtaaminen,

minun tavat, sinun tavat.

Johdanto

Olen työskennellyt maahanmuuttajien parissa pitkään. Työni on ollut pääasiassa Maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavan koulutuksen opetustyötä (MAVA).

Työssäni kohtaan kaikenikäisiä ja kaikista sosiaaliluokista olevia maahanmuuttajia. MAVA-koulutuksen tavoitteita on :

- opiskelija saa valmiudet opiskella ammatillisessa peruskoulutuksessa

- opiskelija oppii tuntemaan suomalaisen opiskelu- ja työkulttuurin

- opiskelijalla on sellaiset tiedot ja taidot, että hän pystyy seuraamaan opetusta ja suoriutumaan tutkintoon johtavasta ammatillisesta peruskoulutuksesta.

- opiskelija osaa hakeutua aktiivisesti ammatillisiin opintoihin.

- opiskelija harjaantuu tieto- ja viestintätekniikan käyttäjäksi sekä opiskelua, että yhteiskunnassa toimimista varten

- opiskelija saa riittävät valmiudet jatko-opiskeluun ja työelämään (Opetushallitus 2008 )

Yhtenä MAVA-koulutuksen tavoitteena on lähentää maahanmuuttajia sekä valtaväestöä toisiinsa. Työssäni joudun useasti kohtaamaan viestinnän haasteita ja ennakkokäsityksiä suhteessa monikulttuurisuuteen ja sen myötä ilmenevää erilaisuuteen. Isokorpi
( 2013, luentoaineisto) kuvailee että, erilaisuus on ihmisen on omien yksilöllisten ominaisuuksien muodostama kokonaisuus. Muissa nähty erilaisuus on seurausta siitä, kuinka tehdään havaintoja ja mitä havaintoja tehdessä oikeastaan nähdään. Hänen mukaan oleellista on se mihin asioihin havainnoija  kiinnittää huomiota ja miten nämä havainnot tulkitaan. Tärkeää on myös, mitä nämä havainnot itselle merkitsevät ja mitä ajatuksia ja tunteita liitetään tehtyihin havaintoihin.

Erilaisuus voidaan tulkita eri tavoin. Se voi olla positiivista tai negatiivista, riippuen havainnoijan yksilöllisistä lähtökohdista. Ihmiset tulkitsevat ympäristöään ja sosiaalisia suhteitaan omien odotustensa, kokemustensa ja näkökulmien perusteella (Isokorpi 2013, luentoaineisto). Näistä lähtökohdista lähdin pohtimaan kulttuurien välistä vuorovaikutusta ja kulttuurien kohtaamista.  Minua kiinnostaa se miten muodostamme käsityksemme ja mitkä yleisesti ovat käsitystemme lähtökohdat? Tietenkin otan huomioon, että tässä kirjoitelmassa pystyn vain raapaisemaan asian pintaa. Mutta uskon että tästä kirjoitelmasta on apua monille jotka pohtivat: ”miksi ajattelen, niin kuin ajattelen”.

Kulttuurien kohtaaminen

Se mistä kulttuurista olemme, vaikuttaa aina arkipäivän ohjaus- ja vuorovaikutustilanteeseen. Tällöin on tärkeää, että ymmärrämme kulttuurieroihin liittyviä kokonaisuuksia ja mahdollisia jännitteitä, sekä niiden taustoja. Suomi on monikielinen ja -kulttuurinen maa. Se saattaa kuitenkin näyttää hyvinkin homogeeniselta valtaväestön edustajille. Termi ”maahanmuuttaja” tuo helposti mielikuvan yhdenlaisista maahanmuuttajista. On kuitenkin hyvä pitää mielessä että he ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, joilla on erilaisia kulttuurisia taustoja Kirjassaan Monikulttuurinen ohjaus- ja neuvontatyö kerrotaan kuinka tärkeää on rakentaa siltoja maahanmuuttajien ja Suomessa jo kauan asuneiden ryhmien välille. Näiden siltojen avulla voidaan vähitellen kehittää toimivia yhteistyön ja vuorovaikutuksen muotoja (Korhonen & Puukari 2013, 33-40). Tätä tehtävää osaltaan MAVA-koulutus täyttää.

Yhteiskunnan tilanne ja arvostukset vaikuttavat aina miten sosiaaliset suhteet eri kulttuuristen ryhmien välillä kehittyvät. Tärkeää on ottaa huomioon kohdemaan poliittinen, taloudellinen ja psykologinen ilmapiiri. Nämä asiat vaikuttavat suuresti siihen miten valtaväestö suhtautuu maahanmuuttajiin. (Korhonen & Pukari  2013, 8.)  Erilaiset konfliktit vastaanottavassa maassa muovaavat myös valtaväestön käsitystä maahanmuuttajista. Esimerkiksi väkivaltaiset tai rikoksiin syyllistyvät maahanmuuttajataustaiset henkilöt lisäävät valtaväestön ennakkoluuloja koko maahanmuuttajia ryhmää kohtaan. Näin useasti tapahtuu vaikka vain yksi itsenäinen henkilö omista lähtökohdistaan on päätynyt rikoksen polulle.

Erilaisten maailmankatsomusten kohtaaminen on merkittävä haaste monikulttuurisessa vuorovaikutuksessa. Muistettavaa on, että maailmankatsomus on laaja käsite, joka sisältää muun muassa ihmisen maailmankuvan, arvot ja elämänkatsomuksen. (Korhonen & Pukari 2013, 122.) Kulttuurin ja viestinnän tutkimuksissa ja opetuksessa kulttuuri nähdään useimmiten yhteisön jäseniä yhdistävien tekijöiden, kuten uskomusten, arvojen, normien, rituaalien ja symbolien järjestelmänä.  Tämä on ikään kuin itsestäänselvyyksien järjestelmä joka erottaa ryhmät toisistaan ja joka havaitaan vasta kun se törmää toisen kulttuurin tai järjestelmän kanssa. (Pitkänen 2005, 123.) Pitkäsen mukaan on olemassa selkeitä kulttuurisia rajoja. Rajat vastaavat kutakuinkin kansallisia rajoja, etnisiä ja kielellisiä rajoja. Pitkäsen mukaan kulttuurit pääpiirteittäinn näyttäytyvät aina selvä rajaisena vaikka kulttuurin sisällä saattaa olla monenlaisia ryhmiä ja normeja (Pitkänen 2005, 123.) Kulttuuri tekee meistä erilaisia, mutta myös monimutkaistaa meidän viestintää.

Kulttuuri, kieli ja vuorovaikutus

Valtaväestö käyttää useasti äidinkieltään kommunikoidessa ja voivat lähteä liikkeelle omista tottumuksista ja kulttuurisista käytännöistä. (Pitkänen 2005, 123.)

”Suomalainen ei niin kuin tajua omaa kulttuuriansa et eihän missään muussa maassa oo semmosta kahvikulttuuria ku suomessa. Et lähetään kahville” (Pitkänen 2005, 8.)

Lauseen oli sanonut ulkomailla ravintoloitsijana työskentelevä suomalaistaustainen henkilö. Tähän samaan olen useasti törmännyt myös itse. Tämä sitaatti kertoo hyvin kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta. Joskus erilaisuus on silminnähtävää, joskus taas kulttuurin itsestäänselvyyksien taakse kätkeytyvää. (Pitkänen 2005, 8.)

Jotta voi ymmärtää ja olla dialogisessa vuorovaikutuksessa toisen kulttuurin edustajan kanssa on tunnettava oma kulttuurinen taustansa. On opittava ymmärtämään kahvitauko ja tauko sanojen yhteys kulttuuriin. Kun ymmärrämme kulttuurierot viestintä on tehokkaampaa.

Opettaja: ”mennään kahville.”

Opiskelija: ”Ei kiitos, en juo kahvia”, ja jatkaa työskentelyään.

Kieli on keskeisin kulttuuria ylläpitävä tekijä. ”Puhumme suomea, olemme suomalaisia.” Kieli ei ole vain viestin välinen joka kuljettaa kulttuurisia merkityksiä, vaan kielellä myös luodaan merkityksiä. Meidän on kuitenkin hyvä pitää mielessä,  että kulttuuri ei ole suinkaan sama asia kuin valtion rajojen muodostama kokonaisuus.  Vesa Korhonen kirjoittaa kirjassa Monikulttuurinen ohjaus- ja neuvontatyö, että kulttuurien välistä viestintää ja vuorovaikutusta tapahtuu runsaasti jo oman kansallisen kulttuurin ja maan rajojen sisällä.  Viestintä tavoiltaan esimerkiksi länsisuomalaiset eroavat tavoiltaan jo huomattavasti itäsuomalaisista , suomenruotsalaiset suomenkielisillä alueilla asuvista.(Kohonen & Pukari  2013, 35.) Se millainen käsitys meillä on kulttuurista, vaikuttaa oleellisesti siihen miten tarkastelemme viestintää monikulttuurisessa yhteisössä. (Pitkänen 2005, 124.) Jos kulttuuri nähdään vuorovaikutuksen ongelmaksi, suhtautumine kulttuurien väliseen viestintään voi olla ideologinen ja liittyä valta-asemiin. Se joilla on vähemmän valtaa on sopeuduttava. (Pitkänen 2005, 124.) Eri kulttuuristen ihmisten viestintä on alttiimpaa häiriöille. On todettu että siinä syntyy helpommin väärin ymmärryksiä, jotka johtavat yhteyden pidon katkeamiseen ja syrjäytymiseen.

Jokaisella kulttuurilla on omat odotuksemme ja tavat miten tietyissä tilanteissa toimitaan, sanotaan ja miten asia ilmaistaan. Ajatellaan myös että juuri nämä toimintamallit ovat kulttuurimme yksi merkittävimmistä osista. Näissä tilanteissa sanoilla on varsin vähäinen merkitys vuorovaikutustilanteessa. Viestinnän uskotaan toimivan parhaiten silloin kun viestinnän osapuolten tiedot, olettamukset ja odotukset maailmasta ovat yhtenäisiä. Mitä enemmän tuntee toisen ihmisen ja näkee maailmaa samoin, pystyy epätäydellisestä viestinnästä yhtenäisen lopputuloksen. Sama käänteisesti aiheuttaa suurimpia vaikeuksia viestinnässä ja kommunikaatiossa. (Pitkänen 2005, 124.) Aidosti kuunteleva henkilö on läsnä ja keskittyy kuuntelemaan mitä muut sanovat. On osattava siirtää oma mielipide, näkökulma tai sanottava siirrettävä vähän kauemmaksi ja keskityttävä puhujan ja viestijän sanomaan. Aidossa kuuntelussa ymmärretään puhujan näkökulmia ja viestinnän kulttuuri sidonnaisuuksia. (Kupias 2007, 169.)  Kulttuurien välisen viestinnän voidaankin ajatella muodostavan eräänlaisen homogeenisuuden ja heterogeenisuuden jatkumon.  Tällöin kulttuurien välinen viestintä äärimmillään tarkoittaa sitä että viestintään osallistuvat erottavat mahdollisimman monen tekijän suhteen.

Kontrastiivinen pragmatiikka

Kontrastiivinen pragmatiikka tutkii ilmaisujen ymmärtämistä. Tutkimusta pyritään hyödyntämään kommunikaatio ongelmissa. Erityisesti kielen oppimista tutkittaessa, pragmatiikasta on paljon hyötyä. Tiedämme, että monet kielen piirteet ovat universaaleja, on kielten rakenteessa ja käytössä on silti eroja. Kulttuurienvälisen ymmärryksen lisäämiseksi tarvitaan kontrastiivista pragmatiikkaa. –”Millainen kielellinen käyttäytyminen on kussakin kieliyhteisössä tyypillistä ja suotavaa?”  (Muikkku-Werner & Savolainen 1999). Kontrastiivinen pragmatiikka olettaa että kulttuuriset tavat käyttää kieltä tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa ovat automaattisia ja vahvoja. Uskotaan että nämä tavat säilyvät ihmisessä vaikka puhuja vaihtaisi kieltään. (Pitkänen 2005, 125.)

Kaikissa kulttuureissa on jonkinlainen kohteliaisuus koodi, mutta yksityiskohdissa on paljon eroja.

”Saksalaisessa työyhteisössä työskentelevät tervehtivät toisiaan kätellen ja teitittelevät toisiaan, vaikka yhteistyö olisi jatkunut vuosikausia. Useimmista suomalaisista moinen olisi etäännyttävää; mielestämme työpaikalla ei olisi yhteishenkeä. Tällaisten asioiden ymmärtämisessä auttaa siis kontrastiivinen pragmatiikka.” (Muikkku-Werner ym. 1999.)

Pitkäsen mukaan jos vuorovaikutuksessa syntyy ongelmia sen vuoksi että viestintätavat ovat erilaiset, häiriöitä ei useinkaan ymmärretä viestinnällisesti tai kielellisesti ongelmaksi. Usein se tulkitaan toisen persoonallisuudesta johtuvaksi. Kaikki varmasti tunnemme sanonnat kohteliaat englantilaiset, aggressiiviset saksalaiset, vaikenevat suomalaiset, kiivaat [tuliset] espanjalaiset. (Pitkänen 2005, 125.)

Kielenkäytön ja viestinnän erot voivat koskea hyvin monen tyyppisiä seikkoja. Tavallisesti arjessa miten vitsit kerrotaan, miten ilmaistaan kohteliaisuutta, miten vanhemmille puhutaan, millaisia asioita voi puhua voi puhua missäkin tilanteessa. Usein myös suhde aikaan, yhteisöön, ryhmä harmoniaan, yksityisyyteen ja hierarkiaan on kulttuurisidonnaista. Tällaiset kulttuurisen teemat vaikuttavat luonnollisesti vuorovaikutukseen. (Pitkänen 2005, 125.) Oleellista kulttuurien välisessä vuorovaikutustilanteessa on että ihmiset ottavat nämä asiat huomioon. Nämä ”säännöt” antavat meille raamit ja liikkumatilaa vuorovaikutustilanteessa selviytymiseen. Kun ymmärrämme tämän, meidän on helpompi saada aikaan onnistunut viestintä ja vuorovaikutustilanne. Oleellista on että viestinnän kaikki osapuolet ovat tietoisia näistä ”säänöistä”.

Seija Nykänen kirjoittaa  kirjassa Monikulttuurinen ohjaus- ja neuvontatyö ; Ohjauksen monihallinnollinen ja moniammatillinen yhteistyö, tiedonmuodostus sekä johtaminen aiheesta osuvasti kulttuurien kommunikaatiosta. Tässä kommunikaatiossa on samaa kulttuurien välillä suuria persoonallisia eroja. Saman kulttuurin sisällä ja erityisesti eri kulttuureista tulevien ihmisten kohtaamisissa on lähtökohtana, että toinen on vieras ja häntä ei välttämättä ymmärretä. (Kohonen & Pukari  2013, 143.)

Vieraudentunnistamista voidaan pitää kulttuurisena kunnioittamisena. Tämä antaa yhteisössä toimiville osapuolille mahdollisuuden näyttäytyä erilaisena, tasavertaisena ja omana itsenään. Kuitenkin kohtaamisen lähtökohtana on halu yhteisen ymmärryksen löytymiseen. (Korhonen & Pukari 2013, 143)

Korhonen ja Puukari (2013, 39) muistuttavat meitä kuitenkin siitä että valtaväestön sisälläkin mielipide- ja asenneilmasto erilaisuutta kohtaan vaihtelevat suuresti. Sukupuolella, sukupolvilla voi olla merkittävästi erilainen suhtautuminen maahanmuuttoon.

Loppupohdinta

Monissa teoksessa käsitellään laajasti mitä on kulttuuri ja miten kulttuurin voi tai ei voi määritellä.  Helposti rajataan kulttuurisuus  etnisiin eroihin tai erityispiirteisiin sekä myös enemmistö- ja vähemmistö ryhmien välisiin suhteisiin yhteiskunnassa ja yhteisöissä. On muistettava että kulttuuri on hyvin monitahoinen käsite, joka ymmärretään eri tavoin. Mielestäni tätä aihetta on syytä tarkastella koska monikulttuurisuuden kasvu suomessa on havaittavaa. Yksinkertaisesti maahanmuuttajia on suomessa koko ajan enemmän ja enemmän. Huomattavaa on kehityspiirre nykyhetken monimuotoistuminen ja ympäristömme kansainvälistyminen, globalisoituminen, kasvava muuttoliike, turismi, internet ja muiden vastaavien kehitysten seuraukset.Monet muuttoliike tutkijat ovat todenneet,  että elämästä on tullut perinteisten kansan valtioiden rajoja ylittävää. Liikkuvuus on ylirajaista ja muuttuva viestintä muuttaa myös ajan ja paikan suhteita. Mikä ennen oli kaukana ja tavoittamattomissa on nyt viestinnällisesti lähellä ja lähes jokaisen saavutettavissa.

Todennäköistä että tällainen kehityssuunta jatkuu tulevaisuudessakin. (Korhonen & Pukari 2013,  366-367).

 

Maahanmuuttajan kotoutumisprosessin aikana niin yksilön ja yhteisön näkemykset yleisesti muovautuvat kontekstissa valtaväestöön. Useasti sukupuoli järjestelmät muuttuvat ja perheen sisällä puolisoiden suhteet ovat koetuksella. Samoin perheiden sisällä eri sukupolvien vanhempien ja lasten, kokemukset ja integroituminen uuden maan kulttuuriin ovat hyvinkin poikkeavia toisistaan. Nämä maahanmuuttoon liittyvät jännitteet tuovat oman kokonaisuuden ihmisten ja yksilön kohtaamisiin. Kun kohtaamme maahanmuuttajia niin aina on muistettava että he ovat poikkeuksetta joutuneet tekemään elämässään vaikeita valintoja löytääkseen paikkansa yhteiskunnassa jossa nykyisin elävät.

Työssäni kotoutumiskoulutuksessa eteeni tulee useasti länsimaisen yhteiskunnan usko koulutuksen tuomiin mahdollisuuksiin. Puhumme useasti oppimisen elämän mittaisesta kaaresta. Maahanmuuttajien hankkimalla koulutuksella on ollut selvä yhteys työllistymismahdollisuuksiin, integroitumiseen ja sosiaalisen aseman saavuttamiseen yhteiskunnassamme.  Kuitenkin yhä edelleen myös hyvin koulutetuilla maahanmuuttajilla on suuria vaikeuksia työllistyä suomessa tai löytää hyvää jatkokoulutuspaikkaa. Tällä hetkellä maahanmuuttajien työttömyysaste on hälyttävän suuri. Tämä fakta haastaa meidät kaikki miettimään, miten tähän asiaan on tulevaisuudessa mahdollista saada muutosta. Muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan laajoja yhteiskunnallisia sekä lainsäädännöllisiä uudistuksia, mutta myös joukon ihmisiä jotka ennakkoluulottomasti ovat valmiita kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja kykenevät ymmärtämään erilaisuuden rikkautena. Samalla on myös oltava riittävää kulttuurista osaamista, tietoa ja taitoa, joiden avulla valtaväestön ja monikulttuuristen ihmisten välisiä siltoja synnytetään, rakennetaan vahvimmiksi ja kantavammaksi. (Korhonen & Puukari  2013, 367-368). Toivon että olen pystynyt herättämään jokaisen sisälle pienen ajatuksen kulttuurien kohtaamisesta. Siitä että erilaisuuden kohtaaminen olisi tulevaisuudessa ehkä aavistuksen helpompaa tai edes ymmärrettävämpää.

LÄHTEET:

Isokorpi, T. 2013. Opettaja oppimisyhteisön jäsenenä - opintojakson verkkoaineisto. Hämeen ammattikorkeakoulu. 20.8.13-1.12.13.

Isokorpi, T. 2004. Tunneoppia, parempaa vuorovaikutusta. SP-kustannus. Jyväskylä.

Muikki-Werner, P & Savolainen, E. 1999. Pragmatiikan kehitysnäkymiä. Viitattu 29.10.2013  http://oppimateriaalit.internetix.fi/fi/avoimet/8kieletkirjallisuus/pragmatiikka/kehitys.html

Korhonen, V. & Puukari, S.(toim.). 201. Monikulttuurinen ohjaus- ja neuvontatyö. SP-kustannus. Jyväskylä.

Kupias, P. 2007. Kouluttajana kehittyminen. Yliopistopaino.Helsinki.

Pitkänen, P. 2005. Kulttuurien välinen työ. Edita Prima Oy. Helsinki.

Opetushallitus. 2008. Maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus –opetussuunnitelman perusteet.

Kuvat:
Kuva 1, Tekiänoikeudet, Tiainen Juho.
Kuva 2. Tekiänoikeudet, Anttila Teemu
Kuva 3. Tekiänoikeudet, Närvänen, Karoliina

Oppimisyhteisö-opintojakso kokeilusuunnitelma

Työharjoittelu paikkani varmistui. Menen työharjoitteluun Laurea AMK, Hyvinkään toimipisteeseen. Pääsen mukaan Sosiaalipedagogiikka ja Monikulttuurinen työn integroidulle opintojaksolle. Opiskelijoina minulla on toisen vuosikurssin Sosionomi AMK opiskelijat. Opintojakso toteutetaan tammikuu – maaliskuu 2013 välisenä aikana. Pääsen mukaan opintokokonaisuuden suunnitteluun. Työharjoittelu ohjaajani odottaa minulta uusia ideoita sekä näkemystä arjen kohtaamisista. Todennäköisesti sisällöistä pääsen toteuttamaan kotouttamislaki sisältöä sekä mielenkiintoista monikulttuurisuuden kohtaamisen projektia.

Dialoginen asenne on sosiaalityön perusta

Opintokokonaisuudessa jossa puhutaan erilaisten ihmisten kohtaamisesta, dialoginen työote harjoituksineen sopii hyvin. Tavoitteena koko opintojaksolla on oivaltaa, että jokaisella ihmisellä on samanlainen ihmisarvo. Se tarkoittaa, että jokaisella on oikeus omanlaiseen ajatteluun ja sen ilmaisemiseen. Kun oivaltaa tämän ja vertaisuuden merkityksen, pystyy antamaan arvoa niin itselleen kuin toisillekin. Silloin tuleva ammattilainen pystyy myös hyväksymään väistämättä vastaantulevat ennakkoluulot ja asenteet aiheesta kuin aiheesta. Monikulttuurisuus teeman ympärillä niitä joutuu ikävä kyllä paljon kohtaamaan.

Aihetta pitää tarkastella myös sillä ajatuksella että jokainen ihminen on yksilö ja oma persoona, vain osana minuutta on kulttuurinen tausta. Toivon että pystyisin jollain tapaa auttamaan opiskelijoita löytämään vastavuoroisen kommunikointitavan. Tiia Isokorpi kertoo kirjassaan Napit vastakkain kuinka suomalainen kulttuurin ominaispiiteisiin kuuluu ulkokohtaisuus. Ulkokohtaisuuden vuoksi suomalainen vuorovaikutuskulttuuri on vähäpuheista, itseä vähättelevää ja niukasti toiselle palautetta antavaa. Oppijan on hyvä tulla tietoiseksi myös oman kulttuurinsa vaikutuksista kommunikaatioon ja vastavuoroisuuteen. Isokorpi puhuu osuvasti myös, jos suomalainen uskaltautuu osoittamaan kiinnostusta ja toisen arvostamista, se tulkitaan tunkeilemiseksi. Opettamalla vastavuoroista keskustelua voimme ohjata opiskelijoita myös tietoiseksi omista estoistaan kommunikaatiossa ja dialogissa. Suomalainen kulttuuri on säilyttämisen ja vaalimisen arvoista, mutta ilmisuhde taidoiltaan se on Isokorven mukaan alkeellista. ”Suomalaisuudessa korostuvat individualismi uhoaminen, uhmakkuus ja vieraan pelko.” (Tiia Isokorpi2006, 26.)

 Dialoginen toimintaote

Monikulttuurisuus on myös paljon puhuttava aihe, josta monilla on erilaisia näkemyksiä ja myös kokemuksia. Ajattelin opintojakson alkupuolella toteuttaa menetelmä keskusteluliput harjoituksen. Jokainen pääsee sanomaan ja on pakko miettiä aihetta monikulttuurisuus. Tämän haluan ottaa niin sanottuna lämmittelynä, jonka toivon virittävän hedelmällistä keskustelua aiheesta koko opintojakson aikana. Ensin kaikille pienryhmille sama aihe esim: Keskustelkaa teemasta nimeltä monikulttuurisuus? Tämän jälkeen lyhyt yhteenveto, keskustelu, teemasta. Jonka jälkeen alan jakaa jokaiselle pienryhmälle oman aiheen. Aiheet esimerkiksi: voimaantuminen, kotoutuminen, integraatio vai yksilön oikeus, viestintä ja kommunikaatio, kulttuurin vaikutus ihmiseen? Ryhmäkeskustelu toteutetaan taas keskusteluliput harjoituksena. Lopuksi pienryhmäni tekee synteesin keskustelukierroksella oppimastaan muulle luokalle. Mielestäni nämä kaksi harjoitusta saavat ryhmän virittäytymään aiheen äärelle ja pohtimaan ehkä myös omia näkökulmiaan aiheesta. Dialoginen toiminta opetuksessa auttaa kohtaamaan omista käsityksistään poikkeavia näkökulmia.

Kun harjoittelujaksoni suunnitelmat etenevät saattaa olla, että otan mukaan paljonkin erilaisia dialogisia menetelmiä ja harjoituksia. Tässä vaiheessa kun paikkani, kohderyhmäni ja opetusteemani vasta varmistui, niin en osaa syvällisemmin pohtia dialogiosaamiseen kuuluvaa kokeilua. Mutta koska minä pääsen suunnittelemaan opintojakson toteutusta konkariopettaja Maire Antikaisen kanssa, uskon että minulla itselläni on myös mahdollisuus oppia paljon yhteistyöstämme.

 Lähteet

Isokorpi, T.2006. Napit vastakkain: Ristiriidat, rajat ja ratkaisut. Jyväskylä: PS-kustannus.

Helena Aarnio. Dialogiset menetelmäkortit. viitattu www.hamk.fi/diale

VOT- Eli verkko opinnot opettajan työssä.

Nyt sitten on ensimmäinen opintojakso uusine ideoineen ja oivalluksineen takana. Olen aina ollut kiinnostunut tekniikan mukanaan tuomista muutoksista opettajatyössä. Verkko ja erilaiset välineet kuten Tabletit, älypuhelimet yms. tuovat mahtavasti uutta ulottuvuutta opettajuuteen.

Ala-asteella miellä oli opettaja, siis jo 90-luvun alussa, joka opetti paljon tietotekniikan silloisia mahdollisuuksia hyödyntäen. Meitä pieniä oppilaita. Opettajamme teki itse tietokoneohjelmia ja saimme itse kuvat videoita, sekä valokuvia. Siihen aikaan teetimme kuvat itse paperille ja videot editoimme hienosti ohjelmilla. Silloin jo 11-12vuotiaana sain kipinän tähän asiaan. Nykyisin työssäni rajallisten mahdollisuuksien vuoksi olen painanut tämän kipinän aivojen pohjalle. Tämä opintokokonaisuus on saanut minussa heräämään sen liekin uudestaan.

Luonteeltani olen kekseliäs ja luova. Joten uusia ideoita siitä miten verkkoa ja muita välineitä voi hyödyntää on hurja. Nyt vain pitää vielä hetki jaksaa opiskella ennen kun palaan takaisin työhöni soveltaman ideoita. Maahanmuuttajien kanssa ehdottomasti videoinnit ja kuvat tulevat osaksi arkipäivää. Sanoille ja asioille pitää saada taustaa.

Tärkeää minulle opintokokonaisuudessa oli ehdottomasti päivittää tietoa tekijänoikeus asioissa. Onneksi ryhmämme oli kiinnostunut asiasta. Nyt minulla on hyvän dialogin vuoksi paljon enemmän tietoa asiasta. Helpottavaa oli ehdottomasti nähdä ja saada vertaistukea ymmärryksen puutteelle asian suhteen. Tekijänoikeus viidakko on minusta tässäkin tapauksessa oikea termi, mutta viidakon läpi pääsee kun on kompassi, tukea, apua ja kunnon viidakko veitsi.

Löysin netistä artikkelin jossa tutkittiin nuorten vapaa-ajan tietoteknologian käyttötottumuksia, tällä tarkoitettiin kaikkea internetin ja sähköisten palvelujen sisältämää materiaalia. Artikkelissa analysoitava kyselyaineisto oli kerätty osana Turun yliopiston Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen ReadIT-tutkimusta verkkotekstien lukemisesta (ks. Kivinen & Kaarakainen 2012) keväällä 2012 kolmen varsinaissuomalaisen kaupungin yhdeksästä yläkoulusta. Tässä tutkimuksessa selvisi miten nuoret arvioivat itsensä erittäin aktiivisiksi tietoteknologian ja internetin käyttäjiksi; lähes kaikki (97 %) ilmoittavat käyttävänsä tietoteknologiaa (tietokoneita, tablettitietokoneita, älypuhelimia tai vastaavia laitteita) päivittäin, kaksi kolmasosaa vähintään kaksi tuntia päivässä ja kolmannes yli kolme tuntia. (Kaarakainen, Kivinen, Tervahartia.) Nuoret ovat siis yhä enimmissä määrin aktiivisia internetin ja sähköisten palvelujen käyttäjiä. Meidän opettajien on jollain aktiivisella tavalla otettava nämä asiat opetukseen mukaan. Emmehän ole enää vuosiin opettanut viljan keruuta talikolla, koska on olemassa viljan puimuri. Yhtä yksinkertaisesta muutoksesta, mutta kokonaisvaltaisemmasta muutoksesta tässä vain on kyse.

 

Yhteiskuntamme digitalisoituu sillä vauhdilla että perässä pysyäksemme ja hyvänä opettajana oleminen vaatii jatkuvaa uudistumista. Uusien ideoiden tarkkailua ja aktiivista seurantaa.   

Lähteet:

Kaarakainen, Meri-Tuulia; Kivinen, Osmo & Tervahartiala, Katja. Kouluikäistentietoteknologian vapaa-ajan käyttö. Nuorisotutkimus-lehti 2/2013.