Koulutuksen ja työelämän yhteinen tulevaisuus (KEH 3)

 Koulutuksen tulevaisuus kiinnostaa minua suuresti. Mihin olemme menossa tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa? Tuleeko Suomesta ylikoulutettujen työttömien valtio vai löytävätkö kaikki halukkaat itselleen mielekkään ja monipuolisen työn? Kuinka pysymme alati globalisoituvassa yhteiskunnassa kilpailukykyisenä? Kuinka osaamme ohjata nuoriamme alati muuttuvaan työelämän vaatimuksiin?

Koulutuksen kehittämissuunnitelma perustuu Suomen hallitusohjelmaan:

”Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan koulutuksen ja yliopistoissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta annetun asetuksen (987/1998) mukaan valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi suunnitelman opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan koulutuksen ja yliopistoissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämisestä hyväksymisvuotta ja sitä seuraavaa viittä kalenterivuotta varten” (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012.)

Tällä hetkellä voimassa olevassa "Koulutuksen tutkimus vuosina 2011-2016" -suunnitelmassa painopisteenä on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, julkisen talouden vakauttaminen sekä kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012). Hallituksen tavoitteena on nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä. Pyrkimyksenä on, että Suomi sijoittuu tuolloin OECD-maiden kärkijoukkoon keskeisissä nuorten ja aikuisten osaamisvertailuissa, koulupudokkaiden vähyydessä sekä nuorten ja työikäisten korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden väestöosuudessa. Sukupuolten välisiä eroja osaamistuloksissa, koulutukseen osallistumisessa ja koulutuksen suorittamisessa kavennetaan ja koulutuksen periytyvyyttä vähennetään. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012.) KESU:n tavoitteet ovat mielestäni kovat, mutta oikean suuntaiset. Suomi voi menestyä vain osaamisella. Osaamista ja innovatiivisuutta pitää kehittää koulutuksessa.

Tässä kehittämistyössäni paneudun etupäässä koulutuksen ja työelämän yhteyteen. Kuinka saamme osaavia työntekijöitä mahdollisimman nopeasti työelämään? Millaisia työntekijöitä suomessa ja Euroopassa tarvitaan tulevaisuudessa? Euroopan kilpailukyky kohtaa suuria haasteita maailmanlaajuisessa taloudessa. Haasteina ovat sekä väestön ikärakenteen että tuotantotapojen muutos.

Väestön ikärakenteen muutos koskettaa koko Eurooppaa, mutta on Suomessa vielä mittavampi kuin Euroopassa keskimäärin. Suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja työelämään astuu uusi, lukumääräisesti pienempi sukupolvi (Työ ja  -elinkeinoministeriö  2011, 2.) Työelämän kehittämisstrategiassa tuodaan vahvasti esille että tulevaisuudessa Suomessa talouselämässä painottuu palvelujen tuotannon ohella verkostoituminen ja jatkuva uuden oppiminen. Innovatiivisuutta tukemalla uskotaan erityisesti tieto- ja viestintäteknologioiden (ICT) ennennäkemättömään käyttöönottoon. (Työ ja elinkeinoministeriö. 2011, 3.) Suomalaisen työn on jatkossa oltava muihin Euroopan maihin verrattuna laadullisesti parempaa. Tämä  tukee suomalaisten naisten ja miesten halua ja mahdollisuuksia tulla työelämään ja jatkaa työssä terveinä ja motivoituneina pidempään kuin muissa maissa. 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Eurooppa

Innovointi ja tuottavuus ovat talouskasvun moottoreita. Tuottavuuden kehittäminen ja työelämän laadun kehittäminen tukevat toisiaan. Tämä muutos on tunnistettava ja tiedostettava. On  hyödynnettävä uudenlaisia toimintatapoja, työyhteisötaitoja ja teknisen kehityksen tarjoamia mahdollisuuksia. Se edellyttää uudistumista ja uudenlaisia toimintatapoja myös yhteiskunnallisilta toimijoilta, mukaan lukien koulutus ja työelämän tutkimus. Osaava työvoima kykenee vastaamaan työn muutoksiin ja omaksumaan uusia taitoja koko työuransa ajan. Työssä tapahtuva osaamisen kehittäminen ja sen tukeminen korostuvat. Työvoiman koulutuksella hankittu osaamistaso yhdessä työssäoppimisen kanssa ovat vahvimpia menestyksen ja uudelleen työllistymisen edellytyksiä muuttuvassa työelämässä.  Ne vaikuttavat osaltaan sekä työn tuottavuuteen että uusien työpaikkojen syntymiseen (Työ- ja elinkeinoministeriö 2011, 3)

Suomalaisessa yhteiskunnassa tulevien muutosten uskotaan aiheuttavan ongelmia osaavan työvoiman saatavuudessa. Suomalaiselle yhteiskunnalle saatavuushaasteet tulevat olemaan ongelma ainakin kahdessa mielessä. Yritysten ja julkisyhteisöjen pula työvoimasta hankaloittaa etenkin kasvuyritysten toimintamahdollisuuksia ja vaikeuttaa kansalaisten hyvinvointipalvelujen saatavuutta. Suomi on jo pitkään perustanut kansainvälisen kilpailukykynsä korkeaan osaamiseen, sekä korkeakoulutukseen että vahvaan ammatilliseen osaamiseen ja sitä kautta tuotettavaan innovaatiokykyyn ja innovaatioiden nopeisiin tuotantosovelluksiin. Osaavan työvoiman saatavuusongelmista voi kehittyä pullonkaula osaamisvetoiselle kilpailustrategialle. Yhtenä uhkakuvana onkin esitetty, että työvoiman saatavuusongelmista kärsivät yritykset ulkoistavat jatkossa enemmän myös suunnittelutoimintaansa ulkomaille (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012, 12.)

Saatavuus ongelmiin liittyy myös kysymys laajojen hyvinvointipalveluiden järjestämisen edellytyksistä. Vaikka sosiaali- ja terveysala kykenisi kasvattamaan tuottavuuttaan ja kehittämään uusia, vähemmän työvoimavaltaisia hoitomenetelmiä, kasvaa alan tarvitseman työvoiman määrä jatkossa selvästi (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012, 12.) Tarvitaan kuitenkin uusia toimintamalleja ja yhteistyötä eri alojen kesken. Tulevaisuuden koulutuksen on otettava huomioon ja luotava uusia yhteistyömahdollisuuksia eri alojen opiskelijoiden kesken. Osaavan työvoiman saatavuutta voidaan parantaa koulutusjärjestelmän toimintaa tehostamalla ja suuntaamalla koulutustarjontaa oikein.

Koulutuspolitiikan osalta tämä tarkoittaa mm.:

Koulutukseen käytettävän kokonaisajan ja keskimääräisen tutkinnon suorittamisiän laskemista. Tutkinnon suorittamiseen käytettävää aikaa lyhentämällä, nivelvaiheita lyhentämällä, tarpeetonta päällekkäiskoulutusta vähentämällä ja aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustamista tehostamalla, koulutuksen läpäisyn parantamista sekä koulutustarjonnan ja työvoiman kysynnän kohtaannon parantamista. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012, 12).

http://yle.fi/uutiset/ammattikorkeakouluista_valmistunut_jaa_aloilleen/7113479

Suomalaiset nuoret ja nuoret aikuiset ovat aktiivisia opiskelijoita. Suomalaisten nuorten opiskeluinto on OECD maiden keskitason yläpuolella. Se kertoo suomalaisten laajasta halusta kouluttautua pitkälle ja suomalaisen aikuiskoulutusjärjestelmän vahvuudesta. Tämä voi kuitenkin kertoa myös karua kieltä koulutuksen tehottomuudesta ja koulutusaikojen pitkittymisestä. Koulutuksen kokonaispituuteen vaikuttavat nivelvaiheiden sujuvuus ja opintoihin käytetty kokonaisaika. Näihin suomalaisilla näyttää kuluvan enemmän aikaa kuin muiden OECD maiden opiskelijoilla keskimäärin. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012,  13.)

Kesun yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi on otettu työurien pidentäminen. Ammattikorkeakoulujen nuorten koulutuksesta valmistuneiden mediaani-ikä laskee 24,1 vuoteen ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden mediaani-ikä 26,3 vuoteen (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012, 13).

Tavoitteeksi asetetaan, että 95 prosenttia perusasteen päättävistä jatkaa opintojaan välittömästi tutkintoon johtavassa koulutuksessa ja että kaikki nuoret aloittavat perusasteen jälkeiset opinnot. Toisen asteen opiskelijavalinnat uudistetaan tukemaan tätä tavoitetta. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012, 13).

Tulevaisuuden työmarkkinoilla tarvitaan yleissivistyksen ohella ammatillisia valmiuksia, jotka on hankittu ammatillisessa koulutuksessa tai korkeakouluissa. Oppivelvollisuus jatkuu aina lukuvuoden loppuun asti sinä lukuvuonna, jona nuori täyttää 17 vuotta. Oppivelvollisuus ei siis pääty 17-vuotispäivänä. Viimeaikoina on puhuttu oppivelvollisuusiän pidentämistä vuodella, 18 ikävuoteen asti. Tavoitteena on KESU:n mukainen nopeampi eteneminen työelämään.  Nivelvaiheen koulutuksien uudistaminen on osa tätä tavoitetta.Näillä jo nyt voimaan tulleilla uudistuksilla pyritään aktiivisesti turvaamaan osaavan työvoiman riittävyys työmarkkinoilla. (OPH 2014.)

Työelämä yhteistyö:

”Koulutuksen järjestäjille on säädetty velvoite olla yhteistyössä alueella toimivien ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja muiden koulutuksen järjestäjien kuten perusopetuksen järjestäjien, ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja vapaan sivistystyön sekä taiteen perusopetuksen järjestäjien kanssa" (L 630/1998, § 10 ja L 629/1998, § 5). (Luksia 2014, 12).

Työelämäyhteistyö on olennainen osa ammatillista koulutusta. Koulutuksen järjestäjät tekevät aktiivista yhteistyötä työelämän kanssa koulutuksen kehittämisessä ja sen toteuttamisessa. Työssäoppiminen on pakollinen osa kaikkia ammatillisia perustutkintoja.  Kaikki ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat saavat perustiedot työelämästä ja yrittäjyydestä. Työelämä- ja kysyntälähtöisyys sekä reagointiherkkyys ovat keskeisiä tekijöitä, joilla vahvistetaan ammatillisen aikuiskoulutuksen vaikuttavuutta, laatua ja osuvuutta. Työelämän kehittämis- ja palvelutoiminta on olennainen osa tätä toimintaa. Koulutusjärjestelmän kehittämiseksi ja läpäisyn lisäämiseksi on tarpeen lisätä joustavuutta myös niin, että erilainen oppija ja erilaiset oppimistyylit tulevat huomioiduiksi. Tämä edellyttää työssäoppimisen mahdollisuuksien laajentamista sekä tiivistyvää yhteistyötä myös kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012,  16.)

Ammatillisen koulutuksen tutkintojen perusteet uudistetaan vahvistamaan työelämän pelisääntöjen tuntemusta ja yhteiskunnallista vaikuttamista koskevaa osaamista. Työelämäyhteyksien parantaminen otetaan huomioon myös rahoitusta uudistettaessa. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012,  16).

Työelämän kehittämissrategiassa on otettu kantaa osaavan työvoiman löytymiseen. Siinä nähdään tärkeäksi työpaikoilla tapahtuva opetus. Työssöoppimisjaksojen tavoitteena on osaamistason suotuinen kehitys ja työelämän osaamistarpeisiin vastaaminen. Koulutuksella hankittu osaamistaso yhdessä työssä oppimisen kanssa ovat vahvimpia menestyksen ja työhyvinvoinnin edellytyksiä muuttuvassa työelämässä. Ne vaikuttavat sekä työn tuottavuuteen että työurien pidentymiseen. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2011, 21.)

Työssäoppimisen tai työpaikalla tapahtuvan oppimisen laajuus vaihtelee alakohtaisen tutkinnon ja opiskelijan henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman mukaan ammatillisissa perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa, täydennyskoulutuksessa sekä omaehtoisessa- että oppisopimus- ja työvoimakoulutuksessa. Kuitenkin kaikissa opetussuunnitelmissa on työssä oppimista ja työpaikalla tapahtuvaa oppimista vähintään 20 opintoviikkoa. (Luksia 2014, 33.)

Tutkintokohtaisissa opetussuunnitelmissa määritellään, mitkä ammatillisten tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksista opiskellaan työpaikoilla, miten työssäoppimisen jaksot sijoitetaan tutkinnon kokonaisuuteen sekä kuinka opiskelijoiden ohjaus ja arviointi järjestetään.

Työssäoppimista käytetään myös opintojen henkilökohtaistamisessa, jolloin opiskelijan henkilökohtaisessa opiskelusuunnitelmassa  työssäoppimista voi olla enemmän kuin tutkintokohtaisessa opetussuunnitelmassa (Luksia 2014, 34). Työssäoppimisjaksojen tavoitteena on kehittää opiskelijoiden työelämävalmiuksia osaksi ammattitaitoa. Työpaikalla on kiinnitettävä erityistä huomiota opiskelijan ohjaukseen ja säännölliseen palautteen antamiseen. Opiskelijan oppimisen ja osaamisen arvioinnin kannalta on tärkeää, että työpaikan nimeämä työpaikkaohjaaja osallistuu opettajan lisäksi työssäoppimisen suunnitteluun, ohjaamiseen ja arviointiin. 

Työvoiman osaamiseen liittyvät lähtökohdat ovat erilaisia. Meillä on huippuosaajia, jotka ovat motivoituneita jatkuvaan oppimiseen ja toisaalta on henkilöitä, joilla on haasteita suoriutua muutoksista työelämässä. Työvoiman osaamistason haasteet liittyvät ammattitaitoisen henkilöstön osaamisen ylläpitoon ja jatkuvaan kehittämiseen sekä heikon pohjakoulutuksen varassa oleviin aikuisiin. Merkittävä yhteiskunnallinen hyöty saadaan edistämällä koko työvoiman työuran aikaista jatkuvaa osaamisen kehittämistä. Osaamisen kehittämisen välineet ja muodot ovat muuttumassa. Ne edellyttävät koulutuksen ja työelämän yhteistyön jatkuvaa kehittämistä. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2011, 21.) Ammatillisilla oppilaitoksilla on toiminta-alueellaan merkittävä rooli aktiivisena koulutuksen kehittäjänä ja myös hankkeistajana työelämän kehittämis- ja palvelutehtävänsä mukaisesti. (Luksia 2014, 13.) Tulevaisuudessa meidän on räätälöitävä työn tekemisen ja oppimisen saumatonta yhteistyötä ja luotava uusia joustavia mahdollisuuksia oman itsensä kehittämiseen.

KESU:n pohjalta toteutettiin suuri ammattikorkeakoulu-uudistus, joka astui voimaan 1.1.2014. Se muutti AMK rahoitusta merkittävästi. Koulutuksen painopisteeksi otettiin alueen kehittäminen jatyöelämäyhteistyö. Uuden rahoitusjärjestelmän myötä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen työelämäyhteistyö lisääntyy. Korkeakouluverkko on edelleen liian suuri. Koulutustarjonnan suuntaamisessa ei ole huomioitu riittävästi työelämän osaamistarpeiden muutoksia. Läpäisyyn, vetovoimaan ja opiskelijoiden työllistymiseen liittyvät ongelmat ovat yleisimpiä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen pienissä sivutoimipisteissä. Alueiden kilpailukyky riippuu korkeakoulun menestyksestä globaaleilla markkinoilla. Voimavaroja tulee koota yhteen alueellisiksi osaamiskeskittymiksi sekä määrittää yhteistyölle yhteiset strategiset tavoitteet ja sopia keskinäisistä työnjaoista. Vaikuttavuutta syntyy koulutuksen ja tutkimuksen laadun parantamisella ja tutkimus- ja innovaatio-osaamisen hyödyntämisellä yritys- ja työelämässä. Ammattikorkeakouluille on uudessa rahoitusmallissa osoitettu alueen työelämän uudistamisen ja kehittämisen vastuu.(Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012, 42.)

97. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskeva lainsäädäntö muutetaan ammattikorkeakoulujen osalta niin, että rahoituksen määräytymisperusteissa ja rahoituskriteereissä otetaan huomioon ammattikorkeakoulujen koko lakisääteinen toiminta laatua, vaikuttavuutta ja tehokkuutta korostaen. Korkeakoulukohtainen rahoitus määräytyy pääasiassa suoritettujen tutkintojen ja opintoprosessien laadun ja tehokkuuden sekä työllistymisen perusteella. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012,  42.)

Uudistuksen tavoitteena on pitää Suomi kilpailukykyisenä ja tukea innovatiivisuutta. Koulutus tarvitsee aina työelämää ja työelämä tarvitsee koulutusta. Tämä symbioosi on syytä saada toimimaan saumattomasti, elinikäisen oppimisen mallilla.

Lähteet:

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2012. Koulutus ja tutkimus vuosina 2011-2016. Viitattu 4.5.2014. http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2012/liitteet/okm01.pdf?lang=fi

OPH. 2014. Oppivelvollisuus ja koulupaikka. Viitattu 4.5.2014 http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/perusopetus/oppivelvollisuus_ja_koulupaikka

Luksia. 2014. Opetussuunnitelman yhteinen osa. Lohja

Työ- ja elinkeinoministeriö. 2011. Työelämän kehittämisstrategia vuoteen 2020. Viitattu 4.5.2014. https://www.tem.fi/files/33077/tyoelaman_kehittmisstrategia_final.pdf