14.1.2014   On aika miettiä viestintä taitojamme II

Viestintä muutuu kun käytämme  tietoteknisiä välineitä opetuksessa. Olemme yhteydessä tietokoneen välityksellä tai suoraan face to face niin samat vuorovaikutuksen periaatteet tulee huomioida. Tietoteknisiä välineitä käyttäessämme kehonkielen ilmaisut jäävät usein pois ja näin ollen vaikeuttavat vuorovaikutusa.

 

On aika miettiä viestintä taitojamme,

 

Sanaton viestintä ja vuorovaikutuksen haasteet kiehtovat minua. Ihmiset viestivät sanallisesti, mutta sanaton viestintä antaa useasti ristiriitaisia viestejä.

Olen työskennellyt paljon Maahanmuuttajien parissa jossa vuorovaikutus taidot ovat joutuneet useasti koetukselle. Kehon kielen ja sanallisen viestinnän ristiriita on arkipäivää. Kirjassa Vuorovaikutus ja sosiaaliset taidot, Kauppila määrittelee sosiaalisen vuorovaikutuksen ihmisten väliseksi toiminnaksi. Eri kulttuureista tulleet ihmiset viestivät asioita eritavoin. Vuorovaikutus on kulttuurisidonnaista ja on usein opittu jo lapsuudessa. Silloin vuorovaikutustaitojen opettelu on äärimmäisen tärkeää, kontekstissa siihen kulttuuriin jossa opiskelua tai opetusta suoritetaan. Myös oppijan ikä ja itsetuntemus vaikuttavat siihen miten oppilas uskaltaa kommunikoida opettajan kanssa.

 On muistettava että esimerkiksi toisissa kulttuureissa on sallittua ilmaista negaatioita ja toisissa kulttuureissa se on ehdottomasti kiellettyä. Esimerkkinä opettaja esittää selkeän kysymyksen ja pyytää oppilaita vastaamaan ”Oletteko ymmärtäneet tehtävän sisällön?” vastaajalla saattaa olla mahdotonta vasta tähän negaatiolla ja silloin suusta tulee ulos ”Kyllä olen, ” ja kehonkieli kertoo opettajalle, että tehtävää ei ole ymmärretty. Vuorovaikutus taidot on usein viritettävä äärimmilleen kun yrittää ottaa selvää oppilaan tarpeista. Vuorovaikutukseen tarvitaan aina kaksi tai useampi ihminen. Toivakan ja Maasola kirjoittavat puheviestinnän olevan vuorovaikutuksen perusmuotoja. Josta olen saanut innostuksen kokeilulle ohjeistaa / opetella eriviestintä muotoja vuorovaikutustilanteessa. Toiveissani on päästä harjoitteluun Ammattikorkeakouluun, opettamaan sosionomiksi valmistuvia. Tällä hetkellä minulla ei ole vielä mitään allekirjoitettua sopimusta, mutta kiinnostusta on ollut.

Harjoituksen jonka avulla oppilaat pääsevät testaamaan ja itse pohtimaan vuorovaikutusosaamistaan. Harjoituksen olen itse kehittänyt. Oppilaista valitaan kaksi ihmistä (A, B) jotka pystyvät käyttämään neljä aiheeseen liittyvää sanaa (esim. kirja, mennä ja ottaa, saada)+ eivät saa käyttää puheessaan ymmärrettävää kieltä, höpö höpö kieli on sallittua. Sitten kaksi muuta (C,D) ihmistä yrittävät helposti kertoa yksinkertaisen asian A ja B henkilölle. Esimerkiksi: Miten pääsee kirjastoon ja miten sieltä saa kirjastokortin, sekä että kirjat pitää palauttaa määräaikaan mennessä. Henkilö A ja B eivät tiedä mitä asiasta puhutaan. Henkilö A ja B voivat yrittää esittää kysymyksiä, joilla heille selviää mistä puhutaan. Mitä viestintä muotoja voidaan käyttää? Mitä viestintäkeinoja on silloin kun ihmiset eivät puhu yhteistä kieltä? Lopuksi ryhmä yhdessä pohtii vaihtoehtoja ja pyrkii myös huomioimaan muitakin viestintämuotoja kuin puhe. Mielestäni tällaisen tyyppisetä harjoituksesta on hyötyä nimeen omaan hoitotyön ja sosiaalialan oppilaille. Useasti asiakkaaksi tule henkilö joka ei jostain syytä ymmärrä puhetta tai ei pysty sitä itse tuottamaan. Nämä tilanteet eivät kuitenkaan saa olla este avun saamiselle. Kun on valmistautunut tilanteeseen, niin on helpompaa käyttää näitä taitoja asiakaspalvelutilanteessa.

Vaikka yhteistä kieltä ei syystä tai toisesta ole niin silloin kuuntelemisen taito josta Toivakka ja Maasola kirjoittavat on tärkeä. On kuunneltava puheen lisäksi puheen painotusta ja sanatonta viestintää. Jokainen meistä varmasti tunnistaa vihaisen ihmisen, vaikka ei ymmärtäisi hänen puheestaan sanaakaan. Silloin kehon viesti ja äänen painot kertovat kuuntaialle paljon enemmän kuin sanat. Mielestäni nämä taidot on hoito ja sosiaalityön, mutta miksei myös opetustyön tärkein työkalu.

Toivon että saisin pian varmistettua opetusharjoittelu paikan ja pääsisin suunnittelemaan opetuksen sisältöä. En myöskään ole vielä tietoinen onko vuorovaikutustaidot tai asiakkaan kohtaaminen se jota pääsen opettamaan AMK. Mutta jos pääsen, aion käydä läpi myös kehon kielen merkitystä vuorovaikutustilanteessa. Näitä asioita olen paljon opettanut MAVA koulutuksessa. Olemme koonneet ne teeman esiintymistaito alle.

 Lähteet

Kauppila, R.2005. Vuorovaikutus ja sosiaaliset taidot. Vuorovaikutusopas opettajille ja opiskelijoille. Jyväskylä. PS-kustannus.

Toivakka, S. & Maasola,M. 2011. Itsetunto kohdalleen! Harjoituksia itsetuntemuksen ja vuorovaikutustaitojen oppimiseen. Jyväskylä: PS-kustannus.