14.1.2014 On aika miettiä viestintä taitojamme II
Viestintä muutuu kun käytämme tietoteknisiä välineitä opetuksessa. Olemme yhteydessä tietokoneen välityksellä tai suoraan face to face niin samat vuorovaikutuksen periaatteet tulee huomioida. Tietoteknisiä välineitä käyttäessämme kehonkielen ilmaisut jäävät usein pois ja näin ollen vaikeuttavat vuorovaikutusa.
On aika miettiä viestintä taitojamme,
Sanaton viestintä ja vuorovaikutuksen haasteet kiehtovat
minua. Ihmiset viestivät sanallisesti, mutta sanaton viestintä antaa useasti ristiriitaisia viestejä.
Olen työskennellyt paljon Maahanmuuttajien parissa jossa vuorovaikutus
taidot ovat joutuneet useasti koetukselle. Kehon kielen ja sanallisen
viestinnän ristiriita on arkipäivää. Kirjassa Vuorovaikutus ja sosiaaliset
taidot, Kauppila määrittelee sosiaalisen vuorovaikutuksen ihmisten väliseksi
toiminnaksi. Eri kulttuureista tulleet ihmiset viestivät asioita eritavoin. Vuorovaikutus
on kulttuurisidonnaista ja on usein opittu jo lapsuudessa. Silloin
vuorovaikutustaitojen opettelu on äärimmäisen tärkeää, kontekstissa siihen kulttuuriin
jossa opiskelua tai opetusta suoritetaan. Myös oppijan ikä ja itsetuntemus
vaikuttavat siihen miten oppilas uskaltaa kommunikoida opettajan kanssa.
On muistettava että esimerkiksi
toisissa kulttuureissa on sallittua ilmaista negaatioita ja toisissa
kulttuureissa se on ehdottomasti kiellettyä. Esimerkkinä opettaja esittää
selkeän kysymyksen ja pyytää oppilaita vastaamaan ”Oletteko ymmärtäneet
tehtävän sisällön?” vastaajalla saattaa olla mahdotonta vasta tähän negaatiolla
ja silloin suusta tulee ulos ”Kyllä olen, ” ja kehonkieli kertoo opettajalle,
että tehtävää ei ole ymmärretty. Vuorovaikutus taidot on usein viritettävä
äärimmilleen kun yrittää ottaa selvää oppilaan tarpeista. Vuorovaikutukseen
tarvitaan aina kaksi tai useampi ihminen. Toivakan ja Maasola kirjoittavat
puheviestinnän olevan vuorovaikutuksen perusmuotoja. Josta olen saanut
innostuksen kokeilulle ohjeistaa / opetella eriviestintä muotoja vuorovaikutustilanteessa.
Toiveissani on päästä harjoitteluun Ammattikorkeakouluun, opettamaan
sosionomiksi valmistuvia. Tällä hetkellä minulla ei ole vielä mitään
allekirjoitettua sopimusta, mutta kiinnostusta on ollut.
Harjoituksen jonka avulla oppilaat pääsevät testaamaan ja
itse pohtimaan vuorovaikutusosaamistaan. Harjoituksen olen itse kehittänyt.
Oppilaista valitaan kaksi ihmistä (A, B) jotka pystyvät käyttämään neljä
aiheeseen liittyvää sanaa (esim. kirja, mennä ja ottaa, saada)+ eivät saa
käyttää puheessaan ymmärrettävää kieltä, höpö höpö kieli on sallittua. Sitten
kaksi muuta (C,D) ihmistä yrittävät helposti kertoa yksinkertaisen asian A ja B
henkilölle. Esimerkiksi: Miten pääsee kirjastoon ja miten sieltä saa
kirjastokortin, sekä että kirjat pitää palauttaa määräaikaan mennessä. Henkilö A
ja B eivät tiedä mitä asiasta puhutaan. Henkilö A ja B voivat yrittää esittää
kysymyksiä, joilla heille selviää mistä puhutaan. Mitä viestintä muotoja
voidaan käyttää? Mitä viestintäkeinoja on silloin kun ihmiset eivät puhu
yhteistä kieltä? Lopuksi ryhmä yhdessä pohtii vaihtoehtoja ja pyrkii myös
huomioimaan muitakin viestintämuotoja kuin puhe. Mielestäni tällaisen
tyyppisetä harjoituksesta on hyötyä nimeen omaan hoitotyön ja sosiaalialan
oppilaille. Useasti asiakkaaksi tule henkilö joka ei jostain syytä ymmärrä
puhetta tai ei pysty sitä itse tuottamaan. Nämä tilanteet eivät kuitenkaan saa
olla este avun saamiselle. Kun on valmistautunut tilanteeseen, niin on
helpompaa käyttää näitä taitoja asiakaspalvelutilanteessa.
Vaikka yhteistä kieltä ei syystä tai toisesta ole niin
silloin kuuntelemisen taito josta Toivakka ja Maasola kirjoittavat on tärkeä.
On kuunneltava puheen lisäksi puheen painotusta ja sanatonta viestintää.
Jokainen meistä varmasti tunnistaa vihaisen ihmisen, vaikka ei ymmärtäisi hänen
puheestaan sanaakaan. Silloin kehon viesti ja äänen painot kertovat kuuntaialle
paljon enemmän kuin sanat. Mielestäni nämä taidot on hoito ja sosiaalityön,
mutta miksei myös opetustyön tärkein työkalu.
Toivon että saisin pian varmistettua opetusharjoittelu paikan
ja pääsisin suunnittelemaan opetuksen sisältöä. En myöskään ole vielä tietoinen
onko vuorovaikutustaidot tai asiakkaan kohtaaminen se jota pääsen opettamaan
AMK. Mutta jos pääsen, aion käydä läpi myös kehon kielen merkitystä
vuorovaikutustilanteessa. Näitä asioita olen paljon opettanut MAVA
koulutuksessa. Olemme koonneet ne teeman esiintymistaito alle.
Lähteet
Kauppila, R.2005. Vuorovaikutus ja sosiaaliset taidot. Vuorovaikutusopas
opettajille ja opiskelijoille. Jyväskylä. PS-kustannus.
Toivakka, S. & Maasola,M. 2011. Itsetunto kohdalleen! Harjoituksia
itsetuntemuksen ja vuorovaikutustaitojen oppimiseen. Jyväskylä: PS-kustannus.
